28.12.2012 - La Sgambeda

Erilainen alkukausi takana. Niin kuin viime blogissani kirjoitin, kausi ei ole lähtenyt toivotulla tavalla liikenteeseen. Kävinkin Italiassa etsimässä kadonnutta kuntoani. Ihan täyttä varmuutta kunnon löytymisestä ei vielä ole. Annoin itselleni luvan hiihtää vielä tuon kisan huonosti. Tarkoitan siis sitä, etten saa ottaa liikaa stressiä huonosta tuloksesta. Toiveissa oli kunnon putkahtaminen esiin pitkän kisan myötä.

Matkustin Livignoon maanantaina 10.12. Lunta oli tullut Muncheniin jo siihen malliin, että lentoliikenne oli lievästi sekaisin. Autovuokraamosta annettiin Korean lahja autoteollisuudelle höystettynä keskieuroopan kitkarenkailla. 300km matka kestikin yli 4 tuntia. Luistonesto, jumiutuneet rekat vuoristoteillä ja paikalliset bambit tulikin tutuiksi matkalla. Perille kuitenkin pääsin. Livignossa lunta riitti, mutta riitti myös pakkasta. Alkupuoliskolla pakkanen huiteli -20°C paikkeilla. Uusi pakkaslumi ja erityisen matala ilmankosteus teki hiihtämisestä todella hidasta. Loppuviikosta pakkaset hellittivät, mutta tilalle tuli lumisateet. En päässytkään hiihtämään yhtään lenkkiä koko viikon aikana hyvissä olosuhteissa. Kävin kuitenkin päivittäin hiihtämässä. Sen lisäksi annoin lenkkareille raitista ilmaa ja kävin salilla mittaamassa pastansyöjien voimatasot.

Itse kisa oli 16.12. Keli oli pikkupakkanen ja aurinko paistoi. Olosuhteet olivat siis parhaimmillaan. Noin parintuhannen muun kanssa olin lähtöviivalla. Suomalaisista minun lisäksi oli mukana seurakaveri Iivo Niskanen, Lari Lehtonen, Ville Nousiainen, Matti Heikkinen ja Riitta-Liisa Roponen. Lähtölaukauksen jälkeen alkoikin sitten sen sortin pystypaini, että on täysin käsittämätöntä miten selvisin ehjin nahoin. Ensimmäinen kierros (21km) olikin kokonaisuudessa todella levotonta paikkojen hakemista. Jokaista sijoitusta puolustettiin, kun oltaisiin hiihdetty loppusuoraa. Toiselle kierrokselle Happo teki selkeän vauhdinlisäyksen, jonka ansiosta noin sadan hiihtäjän kärkiporukka alkoi vihdoin asettua jonomuodostelmaan. Tuo isku oli myrkkyä minulle, kuten aika monelle muullekin. Pysyin nousuosuuden hyvin mukana, mutta siitä toipuminen kesti normaalia pidempään. Seuraavat pari kilometriä olikin minulle myrkkyä ja sijoitukseni valui reilusti kolmenkymmenen huonommalle puolelle. Tuon heikon hetken jälkeen sain kuitenkin taas rytmistä taas kiinni ja meno alkoi maistua. Loppu tulikin kunnialla ja nousin lopussa. Maalissa sijoitukseni oli 29. Kaksi minuuttia voittajalle hävinneenä. Kisan voitti joku Northug, joka loppukirissä oli niukasti parempi Happoa. Muista suomalaisista Iivo ja Lari olivat sijoilla 14 ja 16. Ville keskeytti. Niin ja Ritu voitti naisten sarjan täysin ylivoimaisesti!

Painista vielä sen verran, ettei toinen kierroskaan mitään leppoista menoa ollut. Mm. viimeisen kilometrin eräs 50km maailmanmestari hiihti kokoajan siten, että suksemme kilkkasivat jokaisella potkulla yhteen. En osannut Tsekin kieltä, mutta teki mieli sanoa kaverille, että eiköhän se sinullekin aivan sama oletko 24. vai 34. näissä karkeloissa. Oli lopulta 34. – ei toiminut paikkapuolustus.

Nyt olen ollut kotona reilun viikon verran. Olosuhteet Rovaniemellä on ollut talviurheiluun aika haastavat. Lunta on ollut varmaan vähiten koko Suomessa, mutta pakkastilastoissa ollaan ihan kärkikahinoissa. Tapaninpäivänä piti olla kilpailut täällä, mutta pakkanen perui ne. Meinasin jo tehdä osoitteenmuutoksen Lapin Urheiluopistolle pariksi kuukaudeksi – sen verran tutuksi paikaksi se on tullut näiden pakkasten aikana. Onneksi tilanne muuttui ainakin hetkeksi. Lunta tuli toistakymmentä senttiä lisää ja pakkanenkin laski.

 

Kategoria: Yleinen Ei kommentteja

28.11.2012 - Plan B

Nonni! kisakausi avattu ja melkein voisi sanoa, että myös päätetty. Oloksella karsittiin 16.-18.11 Jällivaaran maailman cupiin joukkuetta lauantaina 10km perinteisellä ja sunnuntaina 15km vapaan kilpailussa.

Tarjolla oli sunnuntaina neljälle nopeimmalla suomalaiselle paikka aurinkoon ja muutamalle perinteisen kisan onnistujalle viestimiehen paikka.

Oma kilpailukausi lähti alavireisesti käyntiin Vuokatissa (27.-28.10) perinteisen sprintillä. Karsinnassa olin vielä täysin unessa. Sijoitus oli 30. Olin siis viimeinen jatkoonpääsijä. Erässä hiihto oli hieman parempaa, mutta jatkoon ei ollut mitään asiaa. Huono suoritus ei juurikaan harmittanut, olinhan tullut vain kolme päivää aiemmin kolmen viikon Italian leiriltä. Palautuminen ei siis ollut vielä kunnossa. Sunnuntain viestistä pystyin jo suoriutumaan kunnialla ja pitämään Vuokatin värit kilpailussa mukana. Tulimme 7 miehen porukassa vaihtoon. Hiihdosta huomasi kuitenkin vielä, että kaikkea ei koneesta saa irti. Lopussa kun ratkottiin osuuden herruutta, olin vielä statistin roolissa.

Seuraavat pari viikkoa sisälsi kevyttä treeniä ja lihashuoltoa. Suomen Cupin toinen osakilpailu oli kotikisat Rovaniemellä 10.-11.11. Sprintti vapaalla irtosi jo paremmin, mutta juniorimainen höntyily alkuvauhdin kanssa aiheutti totaalisen tummumisen loppuun. Erässä olin jälleen alkupuoliskolla hyvissä asemissa, mutta lopussa ei ollut riittävästi paukkuja ja hiihdot päättyivät alkueriin. Sunnuntain 10km perinteisen kilpailu menikin sitten totaalisesti perseelleen. Meno oli löysää, kroppa ei sietänyt yhtään happoja ja vauhti muistutti lenkkeilyä. Hyviä kyytejä olisi ollut tarjolla, koukut olivat vaan niin tylsät, ettei tarttunut mihinkään kiinni. Sijoitukseksi tuli 60! En muista ihan hetkeen olleeni noin kaukana kotimaan kisoissa vaikka olisin hiihtänyt kuinka huonosti.

Kilpailujen jälkeen suuntasin Leville harjoittelemaan kohti Olosta. Emme tehneet valmentajani Reijo Jylhän kanssa mitään paniikkiratkaisuja viikon aikana. Ajattelimme, että huonoja kisoja tulee vain silloin tällöin.

Keskiviikkona tein yhden kovemman harjoituksen juoksemalla. Tarkoituksena oli saada kropalle erilaista ärsykettä ja herätellä lihaksia. Torstaina tulikin lenkillä ensimmäistä kertaa moneen viikkoon menohaluja. Sain fiiliksen säilytettyä kohtuullisesti lauantain perinteisen kilpailuun asti. Hiihto oli kohtuullisen pirteää, mutta loppuun ei saanut vieläkään puristettua kroppaa riittävän ahtaalle, jotta menestyminen olisi ollut toivottua. Tuloksena 35. sija. Reipas minuutti kärkeen. Tämä riitti suomalaisten joukossa 10. parhaaseen sijoitukseen – alle sekunti Heikkiselle ja Similälle jääneenä.

©Raija Närhi

Sunnuntaille odotin koneen auenneen ja tuloksen paranevan sen myötä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hiihdosta puuttui kokonaan terävyys, joka näkyi rajusti liukkaalla kelillä hiihdettäessä. Tein myös virheen suksen valinnassa. Testasin sukset verryttelyladulla, koska kisalatu oli suljettu. Verryttelylatu ei ollut läheskään niin liippaantunut, kun kisalatu ja valitsemani suksipari oli kyllä liukas, mutta todella levoton hiihtää. Meno oli vähän kuin Bambilla liukkaalla jäällä. Jouduin jännittämään jalkoja kokoajan, enkä pystynyt edes kunnolla potkaisemaan suksella. Laitoin myös sukseen NIS spacerit, joka parantavat suksen herkkyyttä hiihdettäessä, mutta tekee suksesta samalla vaikeamman hiihtää. Todella amatöörimäinen virhe. Sijoituksena karmea 85.

Nyt on sitten ovi kiinni jonkun aikaa maajoukkueympyröihin. Jällivaarassa ja Rukalla hiihtävät aivan muut kun allekirjoittanut. Pettymys on kyllä todella kova!

Ajatuksena oli tällä kaudella muuttaa harjoittelua, siten että pääsen alkukauden Maailman Cup kilpailuihin ilman erityisempiä herkistelyä ja tarkoituksena oli olla kunnossa vasta Rukan aikoihin. Yleensä olen suoriutunut ensimmäisistä karsinnoista hyvin ja sen jälkeen taso on notkahtanut. Tätä monttua on nyt koitettu välttää. Toisaalta nyt se monttu olisi voinut vaikka tullakin, kun ei ole kilpailuita missä pääsee hiihtämään.

Ihan näin mollivoittoiset ajatukset eivät saa vielä tässä vaiheessa kautta olla mielessä, vaikka kilpailut sujuivatkin huonosti. Tein sunnuntaina nopean ratkaisun ja lähdin Ylläkselle leirille. Sieltä siirryin tiistaina Leville. Tarkoituksena on päästä hiihtämään paremmissa olosuhteissa. Jäinen ja lyhyt lenkki latu kuormittaa lihaksistoa entisestään. Vaikka kauden alku meni osaltani plörinäksi, on muistettava että kausi on pitkä ja kisoja riittää. Viime päivinä meno onkin ollut hyvää ja kadoksissa ollut kunto on alkanut löytyä. Hyvä fiilis treeneissä on auttanut myös henkiselle puolelle. Tänä viikonloppuna olisi ollut vielä tarkkailukilpailu Rukaa varten Rovaniemellä, mutta en uskonut mahdollisuuksiini päästä joukkueeseen, vaikka olisin hiihtänyt miten. Päätin siis keskittyä harjoitteluun.

Jatkoa ajatellen olen suunnitellut lähteväni joulukuun 16. päivä Italiassa hiihdettävään La Sgambedaan. Pitkänmatkan kisa on minulla yleensä vaikuttanut positiivisesti kulkemiseen. Kisa hiihdetään Livignossa ja matka on 42km vapaalla. Samalla pääsen myös mittaamaan oman vauhtini Maraton matkojen huippuja vastaan. Matkustan Italiaan jo 10.12, koska kilpailu hiihdetään 1800m merenpinnan yläpuolella. Pääsen näin myös takaisin yhteen lempileiripaikkaani!

Kategoria: Yleinen Ei kommentteja

01.11.2012 - Movember

 

Olen tänä vuonna mukana Movemberissä. Movemberissa on kyse viiksien kasvattamisesta ja kampanjan tavoitteena on levittää tietoa eturauhassyövästä, sen hoitamisesta ja siitä paranemisesta, sekä kerätä rahaa eturauhassyövän tutkimukseen ja hoitoon. Koska kyseessä on ensimmäinen kerta, kun olen mukana. En ole asettanut itselleni mitään taloudellista tavoitetta kampanjaani. Sen sijaan viiksien suhteeni tavoitteeni on kovat! Toivonkin, että marraskuun lopulla pensselini olisivat mahdollisimmat runsaat ja törkeät. Haluan siis enemmänkin olla tukemassa tätä tärkeää asiaa. Lahjoittamaan pääset tämän linkin kautta http://mobro.co/mikkokoutaniemi muista, että pienistä puroista kasvaa iso virta. Eli nyt vaan kaikki lahjoituksia tekemään!

Kategoria: Yleinen Ei kommentteja

31.10.2012 - Livigno ja Val Senales 3.-24.10.2012 + Suomen Cup 27.-28.10.2012

Livigno

Aamupäivälepo menossa Italiassa. Aurinko paistaa ja muut painelee kohti hissiasemaa ja jäätikköä. Mieli tekisi itselläkin suunnata ylös, mutta pakko välillä antaa kropalle helppoa. Kirjoittelin tuossa RUSKAMARATON blogissa, että tänä vuonna en menekään Ramsauhun vaan aioin olla kolme viikko Italian Val Senaleksessa. No suunnitelmiin tuli pieni muutos kun ei ollutkaan lunta heti alkuun. Suuntasin siis Livignoon, jossa leirikaverit Korpela ja Varis jo olivat. Tarkoitus oli vaihtaa heti maisemaa kun Senalekseen tulisi lumi. Tätä odottelua kesti 11 päivää. Ihan odottelua aika ei kuitenkaan ollut, vaan harjoittelimme Livignossa kesäisissä olosuhteissa sulalla maalla. Tämä oli ensimmäinen reissuni Livignoon ja täytyy sanoa, että paikka miellytti minua erittäin paljon. Kylä sijaitsee Sveitsin rajalla, 1800m korkeudessa merenpinnasta. Aivan lähettyvillä sijaitsee mm. St. Moritz, Davos, Bormio, Val di Dentro ja Malles.

Teimme leirillä rullahiihtoa ja jalkalenkkejä niin tasamaalla, kuin vähän mäkisempäänkin maastoon. Livigno on siitä hyvä paikka, että kevyemmät harjoitukset on mahdollista tehdä tasaisemmalla, jolloin kuormitus ei ole niin kova ja vauhtiakin pystyy pitämään paremmin yllä. Hyödynsimme tietenkin myös nousuja harjoittelussa. Hiihdimme kaksi kertaa Poschiavosta Passo Berninan huipulle. Matkaa kertyi noin 17km ja kokonaisinousua noin 1300m. Koska käytössämme ei ollut valmentajaa tai huoltajaa oli tehtävä pieniä erikoisjärjestelyjä. Niinpä otimme hotellilla pyörän kyytiin ja veimme sen ensin vuoren huipulle. Tämän jälkeen ajoimme autolla alas ja hiihdimme ylös. Sitten kivi-sakset-paperi skaba ja joku lähti laskemaan alas. Ensimmäinen ”nakki” osui omalle kohdalle. Treenin jälkeen kypärä päähän, naistenpyörä alle ja menoksi. 21 minuuttia myöhemmin olin autolla. Täytyy sanoa, että naisten kaupunkipyörä ei ole ihan niin nautinnollinen laskea, kuin maantiepyörä.

Kävimme myös kolme kertaa Passo Stelviossa jäätiköllä hiihtämässä. Ajomatka ei ole kuin reipas 50km, mutta matkaan kuluu aikaa tunteroinen mäkisten vuoristoteiden vuoksi. Hiihtopaikka sijaitsee noin 3200m korkeudessa merenpinnasta, joten ilma alkaa olemaan aika ohutta. Lenkkivauhti ohuessa ilmassa on matelemista ja pieni kymmenen sekunnin pyrähdys saa kroppaa samanlaiset hapot kuin merenpinnalla minuutin täysivauhtinen latominen. Olosuhteet olivat kuitenkin loistavat. Lunta ja aurinkoa riitti paitsi viimeisellä kerralla, jolloin kova tuuli oli sotkenut ladut ja näkyvyys oli olematon.

Passo Stelvio

Puolessa välissä leiriä suuntasimme sitten Senalekseen tai tarkemmin Maso Cortoon. Senaleksen jäätikkö tarjosikin loistavat puitteet hiihtämiseen. Öiset pakkaset kovettivat ladut ja päivisin paistoi aurinko, joka lämmitti ilmaa ja mieltä. Ladut pysyivät käsittämättömän hyvinä vaikka lämpötila nousi reilusti plussa puolelle. Pääsinkin hiihtämään kaikki perinteisen lenkit purkkivoitelulla, kun vastaavasti Ramsaussa tarvitsee lähes aina liisteriä. Tästä syystä pidänkin Senalesta parempana, kuin Ramsauta ja niin taitavat pitää myös lähes kaikki maailman huippuhiihtäjät sillä Italiassa harjoitteli samaan aikaan mm. Norjan, Saksan, Ruotsin, Italian ja Sveitsin maajoukkueet. Ainoana miinuksena on kuivanmaan harjoittelu. Maso Cortossa ei pääse suoraaan hotellilta hiihtämään. Vaan on aina laskeuduttava autolla vähintään 5km mikäli haluaa lenkille. Tosin sama homma on myös Ramsaussa, mikäli asuu ylhäällä hissiaseman juurella.

Val Senales

Viimeiset päivät tein perusharjoittelua ja sitten alkoikin kotimatka. Kotona ehdin olla ainoastaan yhden yön kun suuntasinkin jo Vuokattiin ja ensimmäisiin kilpailuihin. Suomen cupin avauksessa oli ohjelmassa sprintti perinteisellä ja 3x6km viesti vapaalla. Sprintissä meno oli erittäin väsynyttä, enkä saanut yhtään ainutta nopeata solua hereille. Tuloksena 25. sija. Viestissä meno oli edelleen väsynyttä, mutta pystyin hoitamaan avausosuuteni kunnialla läpi. Vuokatti Ski Teamille irtosi 3. sija Jämsänkosken Ilveksen ja Kuhmo Skin jälkeen. Viikonlopun kilpailuissa näkyi vielä selvästi kilpailujen ajankohta. Niin sprintissä kuin viesteissä ei kukaan säväyttänyt ainakaan minua vielä hiihtovauhdillaan. Esimerkkinä viestin kymmenen nopeinta hiihtäjää mahtui noin kymmenen sekunnin sisään. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kohti tärkeämpiä kilpailuja. Kaikki tuntuu olevan siinä kunnossa, kun tähän vuodenaikaan kuulu ollakin ja ennen kaikkea olen terveenä. Nyt tämä viikko kevyempää treeniä, lepoa ja lihashuoltoa, niin ensiviikolla olen valmiina aloittamaan taas virittelyn kohti Rovaniemen Suomen Cuppia ja Olosta.

Vuokatti
Kuva: Jarkko Ruhanen

 

 

Kategoria: Yleinen Ei kommentteja

Kategoria: Yleinen 1 kommentti