13.01.2014 - Käsi pystyyn virheen merkiksi

Päätän nyt yhden nukutun yön jälkeen palata eiliseen viestiin, josta allekirjoittanut on saanut ’riittävästi’ paskaa niskaansa. Ei ole montaa kertaa ollut noin syyllinen olo. Varsinkaan hiihtokilpailun jälkeen. Kilpailun jälkeen erittäin monet ”hiihtäjänisät” kävivät kertomassa mielipiteensä minun hiihdosta. Tässä minun versioni: Teemu Härkönen oli aloittajana Vuokatti Ski Team Kainuun joukkueessa ja hiihti pitovoiteilla. Itse päätin ottaa riskin ja kokeilla hiihtää luistelusuksilla oman toisen osuuteni. Luotin myös ankkuriimme Iivon niin paljon, että tiesin nyt voi kokeilla. Tämähän ei myöskään ole missään pykälissä kielletty asia. Kuvittelin hyötyväni hiukan radan mutkaisissa kohdissa välineistäni, koska luisteluvälineillä on parempi tehdä potkuja sivuttaissuunnassa. Samoja potkuja siis mitä tehdään myös perinteisen välineillä. Vastaavasti tiesin häviäväni ylämäessä pertsanmiehille. Lisäksi tasatyönnössä pitovoide ei aiheuta kitkaa. Olin aivan varma, että tuolla lumimäärällä jäiselle patjalle järjestäjät eivät saisi sellaista latua tehtyä, mistä olisi juuri mitään jäljellä nuortensarjalaisten ja naisten viestin jälkeen jäljellä. Olin väärässä, latu oli yllättävän jäinen ja ladut oli laskuissa tallella. Ikävä kyllä latu oli myös äärimmäisen hiekkainen ja kivinen. Tässä yksi syy miksi en halunnut käyttää hyviä perinteisen suksiani jotka minulla oli mukana. Ne olisivat pahimmassa tapauksessa menneet käyttökelvottomaksi.

 

Itse hiihtoon: Lähdin 17 sekunnin takamatkalta ja sainkin alkumatkasta kurottua muut joukkueet paitsi Kouvolan kiinni varsin nopeasti. Ensimmäisen kierroksen viimeisessä nousussa olin vaikeuksissa pysyä näiden herrojen mukana tässä jyrkässä ylämäessä pelkällä tasatyönnöllä. Olen nähnyt että myös luistelusuksilla pystyy menemään haarakäyntiä. En ollut koskaan kokeillut, mutta luulin hallitsevani itsekin tämän, en hallinnut. Suksikulmani oli sen verran leveä, että suksi lähti väkisinkin liukuun mikä on kiellettyä perinteisen kilpailuissa. Näin kävi myös toisella kierroksella ampumapenkalla noustessani ja viimeisessä nousussa. Maaliin tullessa tunteet olivat ristiriitaiset. Tiesin rikkoneeni sääntöjä ja samalla suoriutuneeni omalle tasolle erittäin mallikkaasti osuudestani ilman pitoja. Tiesin myös sen että olisin hiihtänyt lenkin huomattavasti lujempaa perinteisen välineillä. Tasatyöntöni ei näköjään vielä ole riittävän kovalla tasolla. Ajattelin kuitenkin, että tuskin tästä hylkäystä tulee. Varoitus korkeintaan, niin kuin Suomessa on yleensä tapana.

 

Kilpailun jälkeen kuitenkin tuomarineuvosto pyysi minut kuultavaksi ja myönsin tekoni. Pyysin myös  heitä harkitsemaan kohtuullista rangaistusta. Suomen cupin kokonaiskilpailun vuoksi esimerkiksi pudotus neljännelle sijalle olisi ollut mielestäni sellainen. Ikävä kyllä ei tullut. Tässä kohtaa täytyy nostaa TD:lle hattua. Itsekin olen aiemmin kritisoinut suomen td:tä ”selkärangattomuudesta”. Nyt sitä oli. Tietysti harmi, että sattui omalle kohdalle ja ennen kaikkea harmi seurakavereiden puolesta, jotka kärsivät minun töppäilystä. Ankkurimme Iivo Niskanen hiihti myös luistelusuksilla osuutensa. Kovaa ja puhtaasti hiihtikin. Iivo otti vähemmän luistelupotkuja kuin moni pertsan mies. Teki tämän varmaan siksi, koska tiesi olevansa suurennuslasin alla. Iivonkin toimintaa on kritisoitu. Tässä kohtaa itselläni loppuu ymmärrys. Mies ei varmasti luistellut tai tehnyt turhia ladunvaihtoja kilpailun aikana. Jos radalla on kaksi latua vierekkäin, niin mikäli haluat hiihtää nopeinta reittiä eli sisäkurvia on latuja pakko välillä vaihtaa ellei kyseessä ole ravirata. Näin tehdään myös perinteisen välineillä. Iivo toi vielä Vuokatin ensimmäisenä maaliin ja tuuletti. Tämäkin tempaus on herättänyt närää. Ikävää nähdä, että ihmiset pahoittavat mielensä jos joku yrittää erottua massasta. Pitäisi olla väritön, hajuton, mauton ja nöyrä. Haastattelussa pitää olla pääpainuksissa ja sättiä itseään. Kehua ei saa, muuten tuomitaan ylimieliseksi. Kyseessä ei varmasti ollut kilpakumppaneiden häpäisemistä. Enemmänkin Balotelli tyyppinen show. Suomalaiset on yleisesti kateellista kansaa. Moni toivoo meidän häviävän näitä viestejä. Nauttikaa nyt! Teillä on viikko aikaa. Sen jälkeen tulee Musti ja Martti show.

 

Loppuun vielä haluan sanoa, että nyt kun joukkueemme on hylätty. Voisiko asia olla myös loppuunkäsitelty. Eräs tuntematon herra soitti oikein tänään ja haukkui pystyyn ”ANNA OLLA VIIMINEN KERTA” . Eikö hylkäys ole jo riittävä? Vantaalla saa viikon päästä lyödä nokkaan minua jos vielä sapettaa. Jos kilpailuissa olisi olleet esimerkiksi mukana ruotsalaisia tai norjalaisia kilpaveljiä. Olisi luistelusukset nähty varmasti useammalla kuin viidellä hiihtäjällä. Esimerkkinä Vuokatin Scandinavia cup, jossa yksikään suomalainen ei uskaltanut hiihtää pidoitta siinä missä muunmaalaisia oli yli kymmenen.

 

Vuokatti Ski Team Kainuu jatkaa suomen cupin kokonaiskilpailussa sijalla 5. Eroa johtavaan Kouvolan hiihtoseuraan on 50 pistettä. Luvassa on vielä kolme kilpailua ja kun voittaja saa 200p ja kakkonen 160p on cupin voitto vielä täysin mahdollista. Etenkin kun saamme Sami Jauhojärven ja Martti Jylhän mukaan. Toivon jatkossa, että kilpailuja järjestetään sellaisissa maastoissa, että kukaan ei edes kuvittele lähtevänsä tasatyönnöllä perinteisen kisaan tai muuten on luistelusuksilla kikkailu jatkuu.

15 kommenttia viestiin “Käsi pystyyn virheen merkiksi”

  1. Tasuripumppu
    16.1.2014 11:07

    Hienoa selkärankaista toimintaa! Ei se mitään jos tehdään virhe, mutta siitä pitää ottaa opiksi. Ja myös, että osaa sen virheen tunnustaa. Kari Varikselta myös hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen: http://www.hevoskuuri.fi/blogit/kari-varis/5720-varis-vapaan-tyylin-miehia
    Ehkä ei tosiaan ole vielä tasuri siinä kunnossa kuin esim. Auklandin veljeksillä, jolloin ei tarttisi mennä haarakäynnille (silloin kun siis mennään pidoitta pertsan kisaa). Mutta eihän tuo tosiaan mitään tahallista ollut. Iivo varsinkin malttoi mielensä nousuissa ja teki kaikkenssa, ettei suksi lähtisi vahingossakaan liukuun haarakäynnissä. Rajulta rangaistukseltahan tuo hylkäys ehkä kuulostaa, mutta toisaalta jos säännöt on kerta olemassa ja niitä valvotaan, niin pitää myös uskaltaa tarvittaessa reagoida rikkeisiin. Hatunnosto myös tuomariston suuntaan! Ainaiset merkityksettömät varoitukset on vähän yhtä tyhjän kanssa. Toivottavasti sama reilu ja oikeudenmukainen linja jatkuu myös tulevissa kilpailuissa. Fair Play ennen kaikkea!

Kommentoi