29.01.2013 - SM Jämi

Kuva Juha Levonen

Kauden ensimmäiset SM-kilpailut takana. Seuraavaksi pieni selonteko mitä jäi käteen. Kuten olen jo aiemmin maininnut, alkukausi on sujunut osaltani todella surkeasti. Hiihtovauhti on ollut kaukana siitä mitä sen pitäisi olla. Syitä tähän on koitettu etsiä monelta eri kantilta. On koitettu keventää harjoittelua, tehty äärimmäisen kovia harjoituksia, käyty verikokeissa ja käyty mattotestissä. Mitään selittävää syytä alavireeseen ei näistä ole löytynyt. Ongelmakohtia ovat olleet maksimivauhdin puuttuminen, äkillinen maitohappojen nousu kisavauhdissa ja maitohappojen hidas poistuminen. Tunne on ollut normaalissa lenkkivauhdeissa ihan normaali. Vauhtikestävyys alueellakin meno on ollut ihan hyvää, mutta kun lähden siitä kiristämään, pelivaraa ei ole ollut nimeksikään. Olen toisinsanoen hiihtänyt yhtälujaa kilpailuvauhdilla kuin vauhtikestävyydellä. Ainoa ero on ollut tuntemuksessa, jossa ero onkin kuin yöllä ja päivällä. Noin pari viikkoa sitten menin käymään hieman rajummassa hieronnassa, jossa selvisi että koko äijä on ollut totaalisen jumissa. Kroppaa käsiteltiin kuuden päivän aikana neljä kertaa, jotta paikat saatiin auki. Tämä oli erittäin tuskainen prosessi, mutta se kannatti. Jo muutaman päivän jälkeen huomasin muutoksen harjoituksissa. Happi kulki lihaksissa paremmin, maitohapot huuhtoutuivat ja liikeradat olivat eri luokkaa. SM-kilpailut painoivat kuitenkin niin pian päälle, että en ehtinyt tekemään yhtään kehittävää harjoitusta ennen kilpailuja. Ainoa asia mitä viime viikolla tein oli kevyt liikunta, joka tehtiin palautumisen nopeuttamiseksi ja perjantaina hiihdetty SM-sprintti, joka toimi kovana harjoituksena ennen pääkilpailuja.

Kuva Juha Levonen

Sprintissä lähdin hieman varoen matkaan, koska takaraivossa jyskytti pelko niistä lamauttavista hapoista jota olin koko kauden tuntenut. Niitä ei kuitenkaan tullut. Ainoaksi ongelmaksi muodostui maksimivauhdin puuttuminen. En yksinkertaisesti kerennyt muiden matkaan. Tuloksena 18. sija. Vapaan 15km kilpailussa lähdin jälleen ylivarovaisesti matkaan. Suoraan sanottuna hävetti hiihtää niin hiljaa. Olinkin ensimmäisessä väliaika pisteessä 40. ja ero kärkeen oli jo 45 sekuntia. Pystyin kuitenkin lisäämään vauhtia ja jaksoin hyvin tulla maaliin. Itseasiassa olisin jaksanut tuota vauhtia hiihtää varmasti vaikka kokonaisen päivän. Lopputuloksissa 9. sija, mikä on kohtalainen. Ero kärkeen sen sijaan täytyi katsoa kalenterista. 2:36min. Se on liikaa vaikka maasto oli vaativa ja voittajana oli Matti Heikkinen. Sunnuntaina 10km perinteisellä hiihdossa oli ensimmäistä kertaa positiivisia piirteitä. Se oli terävää ja mikä tärkeintä: palauduin laskuissa. Mäen alla oli aina tuore mies lähdössä kohti seuraavaa ylämäkeä. Ainoa ongelma oli tässäkin hiihdossa maksimivauhdin puuttuminen. Aiemmista ongelmista johtuen en ole päässyt rassaamaan yläaluetta riittävästi ja hiihto ei siitä syystä ole vielä valmista. Nämä kilpailut onneksi auttavat asiaa jatkoa ajatellen. Käytin myös sykemittaria kilpailussa ja se todisti myös sen faktan, että vielä ei menty läheskään täysillä. Keskisykkeeni oli 175 ja maksimisykkeeni 186, kun ne normaalisti kilpailussa on minulla noin kymmenen pykälää korkeammat. Tämä antaa kuitenkin mielenrauhan itselleni, koska tiedän olevani oikeilla jäljillä. Nyt täytyy vain tehdä oikeita asioita. Pitää olla huolellinen siitä, että on palautunut kilpailuista ennen kovempia harjoituksia ja olla jatkossa paljon tarkempi lihashuollon kanssa. Sijoitus tuossa perinteisen kisassa oli 11. mutta ero kärkeen oli huomattavasti pienenpi kuin edellisenä päivänä. Nyt se oli tasan 1 minuutti.

Kuva Juha Levonen

Tällä viikolla olen käynyt hieronnassa ja tehnyt kevyitä palauttavia lenkkejä. Huomenna on tarkoitus tehdä voima harjoitus, mikäli tunnen olevani palautunut ja iltapäivällä käyn hieronnassa. Torstai aamuna lähden kohti Saksaa, jossa hiihdän lauantaina König Ludwig Laufin 50km vapaan kilpailun. Kilpailun jälkeen jään Keski-Eurooppaan ja hiihdän myös seuraavana viikonloppuna maraton cupin kilpailun Ranskassa. Kilpailu on nimeltää La Transjurassienne ja matkana on 76km vapaalla. Loppuun vielä isot kiitokset STARTin miehille, jotka onnistui jälleen kerran voitelemaan Fischerini maagiseen kuntoon.

 

 

Kommentoi