31.10.2012 - Livigno ja Val Senales 3.-24.10.2012 + Suomen Cup 27.-28.10.2012

Livigno

Aamupäivälepo menossa Italiassa. Aurinko paistaa ja muut painelee kohti hissiasemaa ja jäätikköä. Mieli tekisi itselläkin suunnata ylös, mutta pakko välillä antaa kropalle helppoa. Kirjoittelin tuossa RUSKAMARATON blogissa, että tänä vuonna en menekään Ramsauhun vaan aioin olla kolme viikko Italian Val Senaleksessa. No suunnitelmiin tuli pieni muutos kun ei ollutkaan lunta heti alkuun. Suuntasin siis Livignoon, jossa leirikaverit Korpela ja Varis jo olivat. Tarkoitus oli vaihtaa heti maisemaa kun Senalekseen tulisi lumi. Tätä odottelua kesti 11 päivää. Ihan odottelua aika ei kuitenkaan ollut, vaan harjoittelimme Livignossa kesäisissä olosuhteissa sulalla maalla. Tämä oli ensimmäinen reissuni Livignoon ja täytyy sanoa, että paikka miellytti minua erittäin paljon. Kylä sijaitsee Sveitsin rajalla, 1800m korkeudessa merenpinnasta. Aivan lähettyvillä sijaitsee mm. St. Moritz, Davos, Bormio, Val di Dentro ja Malles.

Teimme leirillä rullahiihtoa ja jalkalenkkejä niin tasamaalla, kuin vähän mäkisempäänkin maastoon. Livigno on siitä hyvä paikka, että kevyemmät harjoitukset on mahdollista tehdä tasaisemmalla, jolloin kuormitus ei ole niin kova ja vauhtiakin pystyy pitämään paremmin yllä. Hyödynsimme tietenkin myös nousuja harjoittelussa. Hiihdimme kaksi kertaa Poschiavosta Passo Berninan huipulle. Matkaa kertyi noin 17km ja kokonaisinousua noin 1300m. Koska käytössämme ei ollut valmentajaa tai huoltajaa oli tehtävä pieniä erikoisjärjestelyjä. Niinpä otimme hotellilla pyörän kyytiin ja veimme sen ensin vuoren huipulle. Tämän jälkeen ajoimme autolla alas ja hiihdimme ylös. Sitten kivi-sakset-paperi skaba ja joku lähti laskemaan alas. Ensimmäinen ”nakki” osui omalle kohdalle. Treenin jälkeen kypärä päähän, naistenpyörä alle ja menoksi. 21 minuuttia myöhemmin olin autolla. Täytyy sanoa, että naisten kaupunkipyörä ei ole ihan niin nautinnollinen laskea, kuin maantiepyörä.

Kävimme myös kolme kertaa Passo Stelviossa jäätiköllä hiihtämässä. Ajomatka ei ole kuin reipas 50km, mutta matkaan kuluu aikaa tunteroinen mäkisten vuoristoteiden vuoksi. Hiihtopaikka sijaitsee noin 3200m korkeudessa merenpinnasta, joten ilma alkaa olemaan aika ohutta. Lenkkivauhti ohuessa ilmassa on matelemista ja pieni kymmenen sekunnin pyrähdys saa kroppaa samanlaiset hapot kuin merenpinnalla minuutin täysivauhtinen latominen. Olosuhteet olivat kuitenkin loistavat. Lunta ja aurinkoa riitti paitsi viimeisellä kerralla, jolloin kova tuuli oli sotkenut ladut ja näkyvyys oli olematon.

Passo Stelvio

Puolessa välissä leiriä suuntasimme sitten Senalekseen tai tarkemmin Maso Cortoon. Senaleksen jäätikkö tarjosikin loistavat puitteet hiihtämiseen. Öiset pakkaset kovettivat ladut ja päivisin paistoi aurinko, joka lämmitti ilmaa ja mieltä. Ladut pysyivät käsittämättömän hyvinä vaikka lämpötila nousi reilusti plussa puolelle. Pääsinkin hiihtämään kaikki perinteisen lenkit purkkivoitelulla, kun vastaavasti Ramsaussa tarvitsee lähes aina liisteriä. Tästä syystä pidänkin Senalesta parempana, kuin Ramsauta ja niin taitavat pitää myös lähes kaikki maailman huippuhiihtäjät sillä Italiassa harjoitteli samaan aikaan mm. Norjan, Saksan, Ruotsin, Italian ja Sveitsin maajoukkueet. Ainoana miinuksena on kuivanmaan harjoittelu. Maso Cortossa ei pääse suoraaan hotellilta hiihtämään. Vaan on aina laskeuduttava autolla vähintään 5km mikäli haluaa lenkille. Tosin sama homma on myös Ramsaussa, mikäli asuu ylhäällä hissiaseman juurella.

Val Senales

Viimeiset päivät tein perusharjoittelua ja sitten alkoikin kotimatka. Kotona ehdin olla ainoastaan yhden yön kun suuntasinkin jo Vuokattiin ja ensimmäisiin kilpailuihin. Suomen cupin avauksessa oli ohjelmassa sprintti perinteisellä ja 3x6km viesti vapaalla. Sprintissä meno oli erittäin väsynyttä, enkä saanut yhtään ainutta nopeata solua hereille. Tuloksena 25. sija. Viestissä meno oli edelleen väsynyttä, mutta pystyin hoitamaan avausosuuteni kunnialla läpi. Vuokatti Ski Teamille irtosi 3. sija Jämsänkosken Ilveksen ja Kuhmo Skin jälkeen. Viikonlopun kilpailuissa näkyi vielä selvästi kilpailujen ajankohta. Niin sprintissä kuin viesteissä ei kukaan säväyttänyt ainakaan minua vielä hiihtovauhdillaan. Esimerkkinä viestin kymmenen nopeinta hiihtäjää mahtui noin kymmenen sekunnin sisään. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kohti tärkeämpiä kilpailuja. Kaikki tuntuu olevan siinä kunnossa, kun tähän vuodenaikaan kuulu ollakin ja ennen kaikkea olen terveenä. Nyt tämä viikko kevyempää treeniä, lepoa ja lihashuoltoa, niin ensiviikolla olen valmiina aloittamaan taas virittelyn kohti Rovaniemen Suomen Cuppia ja Olosta.

Vuokatti
Kuva: Jarkko Ruhanen

 

 

Kommentoi